09 March 2010 @ 05:01 pm

Kuolemanpelko ja kaksi kaljaa.

 

Alisa

 

Aamu saapui sateisena, myrskyisänä ja siis kaikinpuolin paskana. Mökötyksen jälkeen osa porukasta lähti kylille, Alisan ja mun jäädessä edelleen mököttämään. Ensimmäinen loma, jolloin oikeasti teen kouluhommia, joita aina tunnollisesti raahaan mukanani reissussa kuin reissussa..
Puolen päivän jälkeen käytiin katsastamassa rinne, joka osottautui sumuiseksi ja jäiseksi taistelukentäksi. Neljästi hävisin ikuisen battleni hissien kanssa kaatuen ja halaillen ruotsalaista keski-ikäistä naista. Illaksi varattiin kaksi keilarataa, joten kyllä tää tästä iloksi vielä muuttuu. Nyt saunaa, ruokaa ja viint!

edit. Magnus vei miestensarjan keilauksessa, Maikku naisten. Paska peli, sanon minä.

 

Elina

Tags:
 
 
Current Location: Åre, Sweden
 
 

Aamuvirkuimmat hehkuttelivat tulevaa rinnepäivää jo kukonlaulun aikaan, ja viimeisetkin pääsivät jaloilleen yhdeksään mennessä. Eilisen pitkän (siis pitkän!) automatkan kankkujumit oli jo unohdettu, kun suuntasimme kohti rinteitä. Kovasti laskettiin, joskus jopa siellä missä luultiin olevamme, heti eksyttiin toisistamme, mutta yhdistimme voimat jälleen lounaskaakaon merkeissä. Siitä taas jakaannuttiin rinteille ja neitojen voimin löydettiin puolivahingossa kiva metsäpätkä. Otettiin myös flikkain kans ne perinteiset, "ai tää olikin musta rinne", "joku tais tippuu hissistä", "mä kävin halaamassa puuta" ja "mä kaaduin tota hissiaitaa vasten", ilman näitähän ei mikään laskupäivä ole täydellinen. SMM (=SimoMagnusMikko) keskittyi enemmän parkkikikkailuun, paippiin ja muutamiin offareihin. Näkemistä hankaloitti vuorotellen lumisade, sumu tai jäinen tihku vasten kasvoja. Vaan näihin keleihin on jo totuttu…Ruokakaupan kautta kämpille, sauna päälle ja AM (=AlisaMeri) keittiöön. Avot! Illan kulusta ei vielä tätä kirjoittaessa ole mitään käsitystä, ehkäpä vetäsen ässän hihastani ja käynnistän työpaikan illanvietosta tutun hassunhauskan leikin. Mut kaiken kaikkiaan ihan normipäivä, siis hyvähyvälomapäivä! 
 

Masmas

Tags:
 
 
Otettiin matka oikein SiljaLinelta ja sieltä naispaikat. Autokannen alapuolelta, tottakai. Hyttikavereiksi saatiin kaksi venäläistä naista. Ilta meni.. no.. se meni. Nukkumaan käytiin hirveessä metakassa, kun jäämassat hakkasivat hytin seinää ja kaikki tärisi. Näin rentouttavia unia siitä miten laiva kellahtaa kyljelleen ja me kontataan jäistä vettä pakoon pimeillä käytävillä. Herätys oli 5.40. Oltiinko sitten perillä? Ja vitut. Tämä kuva kertonee enemmän kuin sanani riittäisivät kertomaan.

"Hyvät matkustajat. Laivan arvioitu saapumisaika on 11.30 paikallista aikaa. Tarjoamme ilmaisen meriaamiaisen kannella 8. Bästa passagerare.."
Aikamme kuluksi tehtiin listaa ja pisteytystä kanssamatkustajiemme ulkoisesta habituksesta, tästä mukavaa ajanvietettä itse kullekin:

risteilevät urokset:

tribaalit kaikissa muodoissa +1
suomileijona-tatska +5
piikkilankatatska +3
suomileijona-koru +3
kääty +1
riidan kylväminen +10
hyppyritukka +2
vetskarineule +3
addun raidat (piraatti) +5
metallica-paita +1
pääkallot +1
kalastaja-/nahkaliivi +10
silkkitakit +5
musta silmä +10
alastomuus +10
housuttomuus +5
paidattomuus +2
valkoiset kengät/housut +2
lässytys/lääppiminen +5
neuleen pitäminen olkapäillä +3
vetskarineuleen pitäminen olkapäillä +10
cowboy-asusteet +2
hullun hauskat hatut +3
paljetit +5

risteilevät naaraat:

eläinkuosien yhdistely +2
kuosien yhdistely +3
käärmeennahka +2
turkikset +2
värilliset tekoturkikset +5
rakennekynnet +2
kimottaa +5
huutelee tyhmiä +10
gina-tricot-alennusmyynti-tyyppi +2
cowboy-asusteet +2
hullun hauskat hatut +5
överi korot +5
liian pienet vaatteet +10
paljetit +2
surkeet hiusten pidennykset +3
pikkuletit +5
valkoiset housut +1
neuleen pitäminen olkapäillä +1

risteilevät pikku hirviöt:

pedofiilipukeutuminen lapsella +5
rumasti puetut lapset +2
rääkyminen buffan/tax freen/saunaosaston lattialla +3

reittimatkailevat normaalit ihmiset:


+100
Tags:
 
 
Current Location: Åre, Sweden
 
 
09 August 2009 @ 08:53 pm
Jokaisessa reissussa on tapana ollut vaivata paatamme jollain asialla. Talla kertaa se oli sadonkorjuu ja lahinna puimurin toiminta. Lahipiirissa olevat maatalousihmiset eivat osanneet antaa tyydyttavaa vastausta, joten googletin ja tassa nyt teillekin tietoa mielta vaivaavasta asiasta:

"Leikkuupuimuri on kone, jolla korjataan vilja ja erotellaan jyvät oljista ja ruumenista. Suomalaisten viljakasvien lisäksi leikkuupuimuri soveltuu monien öljykasvien ja lisävarustettuna esimerkiksi maissin ja riisin korjuuseen. Ensimmäiset hinattavat leikkuupuimurit valmistettiin 1920-luvulla ja ensimmäiset itsekulkevat leikkuupuimurit toisen maailmansodan aikana. 1960-luvulla ne syrjäyttivät traktorivetoiset puimurit.

Leikkuupuimurin toiminta

Puimurissa etummaisena on leikkuupöytä, joka katkaisee viljan ja siirtää sen puintikoneiston käsiteltäväksi. Leikkuupöydän korkeutta säädetään hydraulisylintereillä ja siinä on yleisimmin kaasukelloon perustuva kevennysjärjestelmä, joka auttaa pöytää myötäilemään maanpinnan muotoja. Laonnostokelan avulla ohjataan korret halutulla tavalla syöttöruuville.

Jyvät irrotetaan tähkistä puintikelalla, jonka alla sijaitsevan varstasillan läpi pudonnut materiaali siirretään seulastolle, jossa puhaltimen avulla erotellaan ruumenet jyvistä. Oljet ohjataan kohlimille, jotka ottavat talteen jyvät, jotka eivät irronneet puintikelalla. Kohlimet ovat porrastettuja levyjä, joita heilutetaan edestakaisin. Kohlimien korvaamiseksi on esitelty useita erilaisia ratkaisuja, lähinnä erilaisia pitkittäisiä ja poikittaisia erottelurumpuja. Näitä käytetään suurimmissa puimureissa.

Oljet voidaan silputa puimurin takaosassa olevalla silppurilla lyhyiksi kynnön helpottamiseksi. Jyvät siirretään elevaattorilla ja/tai ruuvilla viljasäiliöön. Viljasäiliö tyhjennetään tyhjennysruuvin avulla perävaunuun.

Kääntyvät pyörät ovat puimurissa takapäässä. Ohjaamo on sijoitettu useimmiten koneen keskelle puintikelan yläpuolelle. 1980-luvun alkupuolelta lähtien puimureissa on yleisesti ollut umpiohjaamo, joka parantaa huomattavasti työskentelymukavuutta pölyä ja sääolosuhteita vastaan.

Ajovoimansiirto on nykyisissä puimureissa hydrostaattinen. Aikaisemmin käytettiin kiilahihnavariaattoria ajonopeuden säätämiseen. Puimurin moottorin on työskenneltäessä käytävä aina täydellä pyörimisnopeudella. Puimureissa käytetään 4- ja 6-sylinterisiä traktorin moottoreita."

Lahde: Wikipedia.

edit. Alisa ei olekaan kaynyt turhaan 'miten puimuri toimii'-luennolla. Heti postauksen jalkeen sain tekstiviestitse oikein patevan kuuloista tekstia asiasta. Hyva Alisa!
 
 
07 August 2009 @ 07:49 pm
Torstai 30.7
Lahdettiin kymmenen maissa, pankkiautomaatti oli rikki joten Merin kympilla oli tarkoitus parjata. Ensiksi yritettiin liftata ilmeisen vaaraa tieta kun ensimmainen pysahtynyt autokuski kertoi tien oleva 'njet prima'. Siirryttiin luinemme toisen tien varteen ja saatiin 50 kilsan kyyti kutakuinkin pariinkymmeneen minuuttiin. Siina kuulkaas Lada huusi hoosiannaa. Isolla tiella ensimmainen kyyti tuli kahdelta keski-ikaiselta miehelta, joiden autossa oli naytot musiikkivideoiden katselua varten. Tosi turvallista tuijotella tisseja siina ajon lomassa.. Mietin siina matkan edetessa, etta onko ukrainalaiset syntymastaan saakka huonokuuloisimpia kuin muut kansat vai murskaako stereoiden luukutus kuuloluut vasta syntyman jalkeen? On vaikea paatella koska esimerkiksi taalla ollaan oikeasti akaisia kun puheen voimakkuus lahentelee huutamista.
Toinen etappi Simfrenopoliin saavutettiin hiljaisen miehen kyydissa, syotiin eiliseen tapaan ankea paivallinen bensa-aseman pihalla ja saatiin nopea kyyti ohitustien loppuun nuorelta jatkalta. Onnekseni istuin takapenkilla enka nahnyt tilannetta ollenkaan. Kuulin vain kun renkaat vinkuivat pitkin asfalttia, tehtiin muutama taidokas vaistoliike, tarrasin kynnet kiinni etupenkin selkanojaan ja noinikkaan, valtettiin jaamasta kahden auton valiin! Meidan puolen ohituskaistaa oli siis paattanyt kayttaa myos vastaantuleva rekka, mutta eipa hataa, kylla kolmelle kaistalle mahtuu helposti neljaskin auto. Ihan tuli henkilokohtaisesti todistettua asia.

Loppumatka paastiin kolmen kiovalaiset nuoren tyypin kyydissa joista kaksi kolmasosaa puhui englantia. Oltiin niin hammentyneita asiasta, ettei tajuttu edes kysella kaikkia mielta vaivaavia asioita. 25 kilsan aikana ehdittiin sentaan selvittaa Kvasin koostumus ja suosio, kasvissyonnin yleisyys (olivat vegetaristeja kaikki kolme) jne. Harmitti kun ei tajuttu antaa yhteystietoja, olisi ollut kivaa jatkaa jutustelua vaikka netissa. Olivat matkalla Alushtaan Buddha-seminaariin, ja pyysivat meitakin osallistumaan mutta kun ei tuo venajan sanasto nyt ihan riita uskonnollisten juttujen ymmarrykseen niin jatettiin menematta. Sen sijaan kaveltiin kylille ja bongailtiin kyltteja yksityisista huoneista. Eras pariskunta tarjosi huonetta 300:lla ja esittelikin paikan, vaan kun hinta ei tippunut opastivat he meidan ystavallisesti naapurilleen jolla oli tarjota meille lukaali huomattavasti halvempaan hintaan. Joka tilanteeseen kuuluva pappa (JTKP) opasti meita koyhia suomalaisia kayttamaan lampun katkaisijaa, luulen kylla etta tosiasiassa tyyppi vaan halusi paasta rupattelemaan. Kylille mentiin syomaan ja intensiivisen menun tuijotuksen jalkeen olin miltei varma ranskalaisten kirjoitusasusta. Meri tilasi jonkun konjakilla maustetun pihvin, jonka konjakki oli kyllakin unohtunut pullon pohjalle. Pienella kavelykierroksella selvisi et kyla on aivan samanlainen helvetti kuin edellinenkin. Pienena lisana vain karaoket, tivolit, tanssitaidottomat esitanssijat ja mestat joissa sai kuvauttaa itsensa himmeassa rokokoo-puvussa.. Ei silti, ei nama ole ulkomaisille turisteille tehty. Itse ukrainalaiset nayttaa nauttivan tallaisesta. Mut pistan paani pantiksi et britit olis taalla iha naama messingilla..

Perjantai 31.7

Herasin 4.20 kun joku koira aloitti tajuttoman ulinan ja haukkumisen. Oli hieman elainrakkaus koetuksella kun haukku jatkui aamuun saakka. Rantametsastys tuotti tuloksena vanhan sataman, jonka kivipaaseille asetuttiin makaamaan. Seurattiin paikallisten skidien pallopelia, tyypit juoksi liukkailla kivilla ja hyppi paa edella paikkoihin joissa oli vetta saman verran kuin kuralatakoissa. Ei ihme etta jokaisella oli hirveita ventteja ja arpia kroppa taysi.
Illallistettiin papan kanssa <3, hieman hermoja repi tyyppi joka koko ajan puuttui meidan ruuanvalmistukseen. Mitaan ei osattu tehda oikein.

Lauantai 1.8

Ja taas koira alkoi ulvomaan, olen kylla melko varma et eilisen arsyttavalla tyypilla oli jotain tekemista koiran huutamisen kanssa. Mita, sita en halua edes ajatella.
Pakattiin kamat, heitettiin lapat papan kanssa ja vaihdeltiin hieman evaita. Ensimmainen kyyti tuli heti ja paastiin siina kyydissa ohi Jaltan. Seta teki jotain bisnesta matkalla ja yritti meiltakin saada massia mutku ej jymmmarra nji ej jymmarra. Toinen kyyti oli nopeat 10 kilsaa hautausmaan vierelle, kolmas taas tarjosi meille teet ja pullat. Karttaa naa ei osaa kylla yhtaan lukea, jatti meidat ihan paskaan paikkaan, josta sitten raahauduttiin seuraavalle dosapysakille. Otettiin kyyti keskustaan (Sevastopol) ja istuttiin uupuneina paikoillaan ja odotettiin ihmetta. Ihme sit saapuikin mummukan muodossa, joka jarjesti tulkin ja sen avulla saatiin tietaa mista loydetaan dosat Katshaan.
Perilla meille tuli hopottamaan nainen, joka puhui kielia josta sai ihan selvankin. Oli niin tapinoissaan siita et ollaan suomesta ja viela h e l s i n g i s t a, et huuteli sita mennessaan ohikulkijoille. Kamppa jarjesty vajaalla viidella eurolla yo.
Vaikka Jere paikkaa oli suositellu niin piti vetaa pieni suojakalja ennenku uskallauduttiin katsastamaan ranta. Mut aaaaaaaaaaaa.. ei tivolia, ei valoja, ei aanisaastetta. Pomppulinna sai sykkeen nousemaan mutta se olikin ainoa 'ajanviete' koko mestassa. Mita juhlaa! Oltiin niin innoissamme asiasta et kiskottiin ihan hirveat kannit ja mentiin paikalliseen diskoon. Ilmeisesti kyla oli niin hiljainen etta tuli jo vahan ikava sita edellisten paikkojen jysketta.. Koko ilta meni Merin rahoilla ja jain velkaa kolmisen euroa. En tieda miten selvian velastani, pitanee nostaa opintolainaa.
 
 
07 August 2009 @ 07:01 pm
Keskiviikko 29.7

Perilla oltiin Dnipropetrovskissa seitseman aikaan. Olo oli kuin ruotsinlaivalta tulevalla, ainoastaan terminaalin lattialle hajoava kaljakeissi puuttui. Istuttiin ja paranneltiin oloa parisen tuntia tuijottaen aseman arkea, juotiin vetta ja limsaa. Siina ennen kymmenta alkoi elama taas voittamaan ja toimintakyky palasi jasenihin. Ostin kartan joka toimeliaasti aseteltiin aseman edustalle. Tiivis tuijotus ei paljastanut sen enempaa meidan sijaintia kartalla, kuin sitakaan minne suuntaan ja milla kulkupelilla meidan pitaisi edeta. Niimpa huidottiin avuksi armeijankuteissa heiluva kaveri, joka alkoi kovalla sykkeella jarjestamaan meidan asioita tolalleen. Ihan heti ei kommunikointi ottanut sujuakseen mutta tyyppi kaytti oljenkorsistaan 'kilauta kaverille'-kortin ja langanpaahan saatiin tulkki jonka valityksella saatiin hommiin vauhtia. Toimitusta tuli tietty seuraamaan joka tilanteeseen kuuluva pappa (JTKP), joka myos osallistui hommien hoitoon. Yhtakkia inttikuteinen kaveri havisi, mutta palasi yhta pian, viittoi meita seuraamaan, huuteli pikkubussien kuskeille jotain, tyonsi meidat dosaan ja vilkutti peraan. Ja niin sita matkattiin sitten jonnekin.

Paattarilla bussikuski viittoi suunnan ja paateltiin sen olevan maaranpaamme. Peukku pystyyn ja ensimmainen kyyti saapui miltei heti. Aivan mahtava tyyppi, osasi kayttaa eleita niin hyvin, etta matkan aikana selvisi monia eri asioita kuten Krimin moottoripyorafestarit, delfinaariot, nakurannat ja esitteli han meille kannykkakamerastaan myos kotinsa. Tutustuttiin myos paikalliseen sementtitehtaaseen kun ukko kavi tayttamassa pakun takaosan sementtisakeilla. Taman jalkeen han viela heitti meidat kaupungin ohi hyvalle liftimestalle, varusti meidat kartalla (omahan ei nayta kuin puolen Ukrainasta), pyysi osoitteen ja toivotteli hyvat jatkot!

Toinen kyyti oli odotetusti pettymys kun ensimmainen oli noin mahtava tuttavuus. Mies ei puhunut mitaan, ei edes yrittanyt, hyva etta maaranpaa selvisi. Tai ei se siis selvinnytkaan, paatettiin jaada kyydista kun kohdalle osui ruokapaikkoja. Osoittelemalla saatiin safkaa ja reilun tunnin lepuutuksen ja seinaantuijotuksen jalkeen paatettiin jatkaa matkaa.

Kolmas ja viimeinen kyyti oli kultahampainen pappa, jonka kyydissa tuntui sen verran turvalliselta etta silmaluomet painui vakisinkin kiinni. Pappa tuntui olevan maaranpaastaan niin innoissaan etta paatettiin istua kyydissa koko rahalla. HA!
Ajatus mukavasta merenrannasta karisi aika nopeasti kun saavuttiin siihen valokaapelilla paallystettyyn kylaan, jonka jokaisessa kolkassa soi desibelisaastetta eurohumpan ja ukrainalaisen diskojytkeen muodossa. Kun edellinen paikka hiljeni, toinen amyri jo pauhasi niin etta tarykalvot tarisi. Istuttiin hetki ilta-auringossa, Meri kavi uimassa ja hehkutti Mustaamerta mutta ma en pettymykseltani kyennyt. Kerrassaan ahdistava paikka. Kaiken kruunasi loistoillalliseni: valkoisia papuja suolaisessa limassa nakkileivan paalla. Meri loysi itselleen jotain kelvollisempaa sentaan. Yopaikka loytyi kuitenkin yksityisen huoneen muodossa ja 4,5 euron hinta seka kauniit pastellinvarein maalatut seinat tuudittivat harmistuneet ihmismielet uneen.
 
 
Sunnuntai 26.7

Viidelta perilla. Yo meni kapealla lankulla keikkuen kevyesti. Mita nyt viereisen punkan teini alkoi purjoamaan kesken yon. Assalla etsittiin netti ja varattiin hostelli. Metrot toimi nerokkaalla polettijarjestelmalla jota jaksoi kylla ihastella koko Kiova-ajan. Pyorittiin aamuisessa Kiovassa kun ensin oltiin heratetty hostellin henkilokunta ja jatetty reput sinne. Kaytiin paikallisella marketilla ostamassa pahkinoita ja viereisessa Stokkassa pyorimassa. Jotenkin sita odotti jotain ihan muuta elintasoa kuin mita taalla kuitenkin on. Olin ihan muikeena kun loysin kylmahyllysta soijamaitoa! Mut huomattuani hyvin suolaisen litrahinnan tyydyin jogurtteihin jotka myytiin neljan pakkauksessa. Kassalle paastya meinasi itku tulla kun tajusin etta olivat hyllyn kylkeen merkanneet yksikkohinnan vaikkei sita pakkausta olisi edes voinut hajoittaa. JUMALAUTA. Kuus euroa neljasta jogurtista. Hiki nousee vielakin otsalle kun mietin mita olisi tapahtunut jos joku hostellin vieraista olisi erehtynyt koskemaan mun safkoihini.
Muutoinkin hostelli vitutti aikalailla. Henkilokunta oli tosi kivaa mut samankokoisia huoneita oli kolme joista kaksi duppeleita ja yksi dormi johon oli tungettu nelja kerrossankya. Yleista tilaa ei ollut, keittioon mahtu kolme kerrallaan, netti ahtaassa kaytavassa ja yks vessa. Kauhee hardelli koko ajan. Vedin pahimpaan ketutukseen paikkarit, tein safkaa ja kun arsytys ei ottanut ohi mennakseen vedin viela toisetkin unet peraan. Silla aikaa Meri yritti selvittaa pienta ekskursiota Tsernobyliin ja pesi puolikkaan koneellisen pyykkia, eli kaikki kledjut mita meilla yhteensa mukana on.
Istuttiin pitkaan katsomassa break dancea kadulla ja loppuilta puhuttiin politiikkaa baarissa.

Maanantai 27.7

Herasin tosi aikaisin, oli niin hienoa pyoria netissa ja touhuilla ihan kaikessa rauhassa. Muiden heratessa me oltiin jo valmiina lahtemaan, tosin jouduin selvittamaan pitkaan miksei minulle hostellin tarjoama aamupala kelpaa vaan syon niin kirottuja soijajogurttejani.. Otettiin polettimetro laheiselle Lajolle ja kuvailtiin lahiota. Outletista loysin niin napparan lusikka-haarukka-linkkari-tolkiavaaja-yhdistelman et saleen on sveitsilaiset kateellisia. Ellei se sitten ole niiden keksinto. Seuraavalta pysakilta loydettiin hehtaarihallit: paikalliset kirppikset. Haksahdin kolmeen erilaiseen huiviin, muuta en raaskinut ostaa kun yrittivat meilta raukoilta riistaa liikaa rahaa.
Takasin matkatessa tajuttiin metrossa olevien mukavien telkkareiden perimmainen tarkoitus. Leffatrailerien tai luontodokkarien arsyttava keskeytyminen johtuikin siita, etta ruutuun ilmestyi seuraavan pysakin nimi.. Ette edes halua tietaa miten me ennen tata kaanteentekevaa valonlaikahdysta toimittiin. Yritettiin loytaa Tsernobyl-museo, vaan juututtiin oluelle katselemaan paikallista menoa. Ukrainalaiset osaa kylla pystyttaa kojun mihin tahansa tasaiselle maastolle. Ja jos ei ole tasaista niin kylla se kaltevakin passaa.

Netissa yritettiin viela epatoivoisesti etsia matkaa sinne Tsernobyliin, mutta plaa, jai sateilyt nyt saamatta. Mista lienee suurin osa teista aika helpottuneita. Ma olisin kylla sinne halunnut mutta matka olisi pitanyt jarjestaa _hyvissa ajoin_ ja\tai varautua maksamaan maltaita.

Matkan tahan mennessa traagisin tapahtuma oli kun en loytanyt raflassa enaa Raised Fistin-huppariani. En ole elaessani kavellyt niin nopeasti kuin matkatessani takaisin nettikahvilaan. Onnekseni se ei ollut kelvannut kellekaan. Elakoon ukrainalaisten musiikkimaku!

Hostellissa ruotsalaiset kyselivat hyvien baarien peraan. Vasta aamulla tajuttiin etta ne olivat luulleet meita lesboiksi. Olivat kuulemma loytaneet hyvan gay-klubin ihan itsekin..
Nukkumaan mennessa alkoi muhinointi viereisessa punkassa, olisin niin kaivannut niita keltaisia korvatulppia, jotka blokkaa kaiken aanen..

Tiistai 28.7

Meni aika myohaan se lahto. Jutskailtiin tai pikemminkin kuunneltiin sen arsyttavan kanadalaisen monologia itsestaan ja maansa erinomaisuudesta. Sille kun sanoi jotain takaisin, niin jos ei sisallossa ollut vikaa niin ainakin se korjasi aantamista. Ylimielinen pikku kinkku.
Jonotettii pitkaan ja hartaasti luukulle, mut fiksuina oltiin kirjotettu haluamme tiedot valmiiksi lapulle ja saatiin ilman mitaan ongelmaa halvimmat mahdolliset junaliput. Iskettiin kamat sailytykseen ja taas meille ehdotettiin Karpaateilla jarjestettavaa mystista Rainbow-festaria... Etsittiin taas sita pirun Tsernobyl-museota ja murjotettiin kun sita ei loytynyt.

Puistolounaan jalkeen, mentiin Dnipron rannalle ihailemaan punkkupullon kera laskevaa aurinkoa ja nahtiin viela Lassea ja Petria. Meri yritti tayttaa rannan hiekkataiteella kunnes pahainen pulu tuli ja sotki kaiken.

Junassa vedettiin aikamoiset tomut ja tehtiin itsemme tutuiksi vaunun henkilokunnalle. Konnaritati ei ikava kylla voinut liittya seuraamme mutta kauppasi kiitettavasti kylmaa pivoa janoisille reissaajille.
 
 
25 July 2009 @ 05:47 pm
Otsikko omistettu puolalaisille leffakaannoksille.

TORSTAI

Uusi hostelli loytyi, oli jopas muutamaa senttia kalliimpi kuin Jack Nicholssonin tahdittama mesta mutta huomattavasti mukavampi, 12 tyypin dormille tuli hintaa 87.5 yksikkoa per yo ja naama. Lahdettiin siita sitten dallailemaan kylille, Meri tilasi aamiaiseksi hampurilaisen, ma paatin tutustua omalta osaltani paikalliseen kulttuuriin ja tilasin 'Kvasin' eli hiivaisen simamehun, sitkeasti vedin koko kiljun alas vaikka ihan snadisti pahaa tekikin. Ensi kerralla jatkan hyvaksi todetulla kaljalinjalla. Kaveltiin ympariinsa ja loydettiin paikallinen tori mummeleineen. Ostin luultavasti Tsernobylissa kasvaneita metsamansikoita mammalta joka oli asettanut kaalinlehden paansa paalle ja jonka hampaista yli puolet valkkyivat kultaa <3

Paikallinen lahiokierros vei meidat ryja\kirppistorille ja neuvostoaikaiseen ostoskeskukseen josta tein matkan parhaimman loydon, ulalalaa, soijarouhetta! Meri olisi kovasti halunnut ostaa neonkeltaiset kengannauhat mutta piheys iski, maksoivathan ne melkein 50 senttia.

Hostellilla tormattiin kolmeen suomalaiseen jotka tutustittavat meidat makutupakan saloihin (Takala: kala kuuluu yhta paljon vihanneksiin kuin makurookissa on nikotiinia, ettas tiedat). Haettiin kipsalta lisaa kaljaa ja kuultiin todella kuumottavia tarinoita mm. Puolan pyorallaajoluvan menettamisen kamalasta mahdollisuudesta.


aaaaa. aika loppuu ja matka jatkuu kohti Kiovaa.. palaillaan. Puss och Kram!

(edit 27.7.) Siina istuessamme saimme kunnian myos tutustua Romaniin joka yritti kovasti naittaa Meria 21-vuotiaalle pojalleen tai vastaavasti adoptoida hanet. Mun sympaattisuuden oli kuulemma pilannut useat lavistykset :) Osa jutuista meni ihan arvalla, osa keksittiin ja osa jopa selvisi Laurin puolankielen taidon ansiosta. Istuttiin yollisessa L'vivissa reilut toista tuntia ennenkuin maltettiin lahtea hostellille takaisin.

Terkut Laurille, Lasselle ja Petrille, jos vaikka sattuvat lukemaan. Oli kovin kivaa!

Perjantai: Ihan kasittamatonta tallainen lomailu. Ensimmaista kertaa meidan reissussa ollaan vaan oltu ja ihmetelty etta mitas sita sitten tekisi.. Paatettiin lahtea paikalliseen Aqua Parkkiin, jossa mulla ainakin lahti ihan mopo kasista (yritin tassa puolen tunnin ajan etsia kuvaa siita jumalattoman isosta vesiliukumaesta, jotta ymmartaisitte MITEN ISO SE OIKEIN OLI) ja juoksin muiden penskojen kintereilla liukumaesta toiseen. Mut hei, en ma ole koskaan ollut kuin Puuhamaassa ja eihan se nyt ole mitaan verrattuna NOIN ISOIHIN LIUKUMAKIIN!
Ilta vietettiin punkkupullon ja tumman suklaan parissa. Ei hussumpaa, ei hussumpaa ollenkaan.

Lauantai: Kello heratti meidat seiskalta, mutta mitvit, eihan paa meinannut nousta tyynysta ollenkaan, eilinen paluu lapseksi oli jamayttanyt molempien niskat niin lukkoon ettei takaraivo noussut kuin kaden avustuksella. Onko mahdollista etta kilpirauhaset venahtaa? On se.

Tien varressa oltiin hyvissa ajoin, tajuttomalla munkilla loydettiin bussi joka heitti meidat Kiovaan vievan tien varteen. Vaihdettiin paikkaa, koitettiin kyltilla ja ilman, liftattiin peukulla ja puolatyyliin, Meri poltti rookia, kaveli kasillaan, hymyiltiin, naytettiin epatoivoisilta, mut mikaan ei auttanut. Sateen alkaessa vetaydyttiin nuolemaan haavoja laheiselle bensa-asemalle, jossa pettynytta mielta lohdutti ihana koiranpentu, jolle muutaman tunnin ajan opetettiin kaikki pahat tavat (ja ei Otto, se ei ole minun repussani nyt, jatin sen huoltikselle koska silla oli omistaja jo). Sateen jatkuessa myonnettiin noyrryttava tappio ja paatettiin menna matka junalla.

Takaisin kylille paastyamme nain sokean mafioson suojatien edessa joka kyseli ukrainaksi ohikulkijoita jotain. Fiksuna tyttona paattelin etta haa tiedustelee onko valo vihrea ja hyvalla kielitaidollani vastasin 'daadaa'. Niinpa sokea mafioso lahti ylittamaan tieta ja ounou, samalla hetkella valo muuttui punaiseksi ja iso neuvostoaikainen rekka tulla jyrisi kovaa vauhtiua. En millaan halunnut karmaani lisattavan sokean mafioson kuolemaa, joten hyppasin tielle kuormuria uhaten ja talutin sokean mafioson turvaan. Ehdin siina kavellessa jutella kaikenlaista kuten myos sokea mafiosokin. En kylla usko etta kumpikaan rikastui keskustelusta juurikaan mutta selvisimmepa hengissa.

Assalla Meri juttui juttelemaan itaisten naapureidemma kanssa jotka ystavallisesti auttoivat meidat oikealle juna-asemalle seka antoivat viela numeron josta voi tiedustella yopaikkaa Kiovassa. Kertoivat liftanneensa Kiovasti L'viviin kahdeksassa tunnissa, joten kylla se kuulemma mahdollista on taallakin.

Junaliput saatiin ystavallisen tulkin avustuksella, joka repesi nauramaan kun kuvailtiin toivetta paikasta yhdella sanalla: 'cheapest'. Junan lahtoon oli aikaa tunteja joten kaytiin viela kylilla syomassa sushia (nam) ja vetamassa kevyet paivatomut. Raflassa nahtiin kun Bono laittoi parastaan iskiessaan ukrainalaista tsiksia (kuvatodisteita on). Mita rakkautta oli ilmassa! En ollut uskoa kun M kertoi etta ratikan tati kysyi Merilta opiskelijakorttia, taalla on siis mahdollisuus saada 10 sentin tikettiin alennusta. Kaljakipsalla luulin etta ukrainan taitoni on jo hyvissa kantamissa ja vastasin esitettyyn kysymykseen toistamalla lauseen. Myyjat katsoivat mua, sitten toisiaan ja uudestaan mua ja alkoivat nauramaan. Ho, en ymmarra, johtu varmaan mun aksentista..

Junaan mennessa saatiin koko laituri sekaisin ja oikean paikan loytamiseen tarvittiin tulkki, nelja vaunuemantaa seka nauravia ukrainalaisia.
 
 
23 July 2009 @ 12:02 pm
Tiistai

Maanantainen paluu Ilosaaresta verotti sen verran ettei jaksanut tehda reissun eteen kylla yhtaan mitaan. Saunaan, ruokaa ja unten maille. Aamusta sitten piti hieman hoppua mutta talle reissulle lahdettiinkin rinkka taynna kuivia vaatteita, eika suoraan pesukoneesta nostettuja. Lentokentalla oltiin kiltisti kahta tuntia aikaisemmin, mika on aivan turhaa hommaa jops on mahdollista kayttaa lahtoselvitykseen automaattia. Koneessa nautittiin kaksin kasin ilmaista viinta hallitaksemme pelkoa kun koneessa tuntui olevan samoja vikoja kun armaassa tojotassani.. sammuu kesken ajon.. Vaihto oli niin vauhdikas Munchenin kentalla etta otin lepoa toisen lennon ja herasin vasta kun kone laskeutui. No tama nyt on sellaista peruskauraa, jutun lukeminen kannattaa oikeastaan alkaa vasta nyt.

Perilla siis oltiin, mina, meri ja minun reppu. Fiksuimmat nakee mita kuvasta uupuu. Tietty siina merin repussa oli sen visa electron, ainoa kortti jolla oli oikeasti rahaa. (mita mita, kannattaako siirtaa pankista toiseen hieman aikaisemmin rahaa kuin lahtoaamuna, hah) Taskuissa ehka kymmenen euroa, ja reilu tuhat forinttia. Sen verran fiksuja oltiin etta forintit saastettiin bussimatkaan keskustaan, eurot kulutettiin kentan halvimpaan bisseen. Meri selvitteli tilannetta, eika tadit millaan tajunneet ettei meilla oikeasti ole hostellia eika muutakaan yopaikkaa johon kadonneet kamat voisi toimittaa. Siispa jouduttiin venaamaan pari tuntia odotellen seuraavaa lentoa Saksasta.

Reppu sitten saapui ja korttikin toimi, joten lahdettiin kohti Astorian metroasemaa josta piti lahtea joku bussi 74, jolla piti paasta M3 varrelle. Ei sitten lahtenyt. Kysyttiin muutamalta jannulta ohjeita ja mentiin sitten 7E dosan paattarille. Muutakaan tekemista kun ei ollut niin pyorittiin muutamia kortteleita ympari ennenkuin loydettiin oikea katu. Seisoskeltiin pari tuntia seuraamassa miten paikalliset polkee autojaan 140 kilsan tuntivauhdilla rampille, 50 rajoitushan on ihan pellea. No ei voi ihmetella, en makaan ottaisi keskella yota, paskassa paikassa seisovia hippeja kyytiin (no ottaisin tietty, mut se onkin eri asia). Luovutettiin siis ja kaytiin nukkumaan viereisen Business Centerin pihamaalle nukkumaan. Hyttysia oli niin, etta takamukseeni ilmestyi Jennifer Lopez-uloke ja huulet turposivat Pamela Anderssonin mittoihin.

Keskiviikko:

Muutaman kerran herailin yolla, Ilosaari kun jattaa aikamoiset jaljet ihmisen sieluun, tiedatte mista puhun.. Ylos noustiin kun paan ylapuolelle ilmestyi vartija. Mukava mies, yhteista kielta ei ollut, mutta tuli kuitenkin selvaksi et olisi suotavaa poistua tallaamasta nurmimaata. Huoltsikalla aamupesut ja aamupala ja takaisin tien varteen. Nyt oli hieman parempi onni matkassa, saatiin kyyti aika nopeaan ja nopeasti edettiin se 250 kilsaa. Naa rakastaa kaasupoljinta, ladatkin painaa ohi kone huutaen. Taa mies oli itse liftaillu paljon ja halusi valttamatta heittaa meidat 50 kilsaa ohi sen oman reitin jotta paastiin mahollisimman hyvaan paikkaan. Motarilta meidat kaskettiin lahtea meneen mutta rampiltakin saatiin aika nopeaan kyyti moldovalaiselta rekkakuskilta.. (oikeasti en tieda kylla mista se ukko oli, se kun ei yrittanyt paljoa keskustella). Sen kyydissa tultiin ehka 50 kilsaa, kaytiin Tescossa, evastettiin ja jatkettiin matkaa murmanskilaisen sukellusvenevakoilijan kanssa. Hauskaa miten paljon pystyy keskustelemaan ihmisen kanssa vaikkei ole yhteista kielta. Matkan aikana selvitettiin mm. Euroviisut, Ukrainan junien hinnat seka voideltiin rajavartijat joille suomen passi ei meinannut kelvata. Meilta kun puuttui joku 'kartatska' tms. Rahalla saa ja hevosella paasee.. tosin me ei sitten osallistuttu mitenkaan tahan korruptioon, vaan kuski naytti jakelevan seteleita aika anteliaasti. Kamoja ei sitten muutaman tunnin odottelun jalkeen enaa alettu syynaamaan vaan paastiin jatkamaan matkaa. Ukon kyydissa paastiin sen kotikylaan ja paatettiin jatkaa matkaa 'electronitskalla', joka siis osottautui junaksi. 250 km matka L'viviin maksoi huikeat 1,4 euroa. Perilla etsittiin hotelli, joka toi huimat mielleyhtymat leffaan nimelta 'Hohto'. Yo maksoi 8 euroa naamalta ja meni kylla top 3seen kaikista mestoista missa olen nukkunut. Onpahan tullut Neuvostoliitossakin sitten kaytya.

Kaytiin viela kylilla tsekkaamassa maisemia, ei kovin hyvin nahnyt mitaan kun on niin pimeaa ilman katuvalaistusta. 0.65 litran kaljasta sai maksaa itsensa kipeaksi (65 senttia) ja paikallisdosatkin maksaa niin etta on valttamatonta kavella (10 senttia). Saatiin vahan nihkeaa seuraa siina istuessamme. Paikallinen nuoriso kun ei oikein osannut puhua mitaan kielta, eika millaan tajunnut ettei me lahdeta mihinkaan.. Mokomat seurasivat melkein hotellille saakka. Mut ei siis mitaan hataa, tuskin ne pahoilla ajatuksilla oli, kuumotti vaan hieman kun ei niille millaan mennyt jakeluun ettei kaivata mitaan seuraa, eika jakseta jauhaa tyyppien kanssa joiden kielitaito rajoittuu lauseisiin 'what's your name' ja 'I am'.

Nyt etsitaan joku toinen hostelli tms. ja alettan lomailemaan. JEI!

"Hungary:
Hitchhiking seems to be quite easy in Hungary. Especially in rural areas people are very friendly and helpful.

Even on roads with almost no traffic you can get a ride in a reasonable time.

Some people speak English, some more speak German, but outside big cities, most people speak none of it."
 
 
Ukraine:

Many hitchhikers say it's dangerous to hitchhike in Ukraine. Though, if your Russian is good enough, and you feel like it: just go for it!

When hitchhiking in Ukraine do not be surprised if you are occasionally asked for money from drivers. It is not often, however, but it occurs.

The state of the roads are pretty dire in general, and the biggest problem is the distances involved are usually pretty big (for example Lviv to Kyiv is around 550km. In winter Ukraine can get very cold, for example January 2006 it hit -35 degrees, which makes hitchhiking very dangerous. The cost of train travel is very cheap - usually around 1 euro for every 100 km (for overnight sleeping carriages), so bear it in mind when going from city to city.

(http://travel.wikia.com/wiki)

Hitchhiking in the Ukraine is average. Drivers usually request money when they stop - it's a bit cheaper than public transportation (also cheap). But still it's possible to go by hitchhiking - usually cargo trucks will take you for free - but it's still worth to try stop personal cars as well. Good people are everywhere; you may be picked up in a Lada or a Lexus. (More usually the former.)
The usual hitchhiking gesture (also used to hail taxis and marshrutkas) is to face oncoming traffic and point at the road with a straight right arm held away from the body. Sometimes, for visibility, you may add a downward waving motion of the open right hand.
(http://www.digihitch.com/world/Europe/Ukraine)

Generally, hitchhiking is quite okay in Ukraine, one of the biggest countries in Europe.

The biggest problem you could meet is that the majority of the people don't speak English or other foreign language. Though, if your Ukrainian is good enough, and you feel like it: just go for it! Most of people speak Russian too. Besides, if you speak any of Slavic languages, the connection will be much easier, they are quite similar. Especially Ukrainians understand Polish – it is the closest of Slavic languages excepting Belorussian and Russian. Generally Ukrainians are hospitable and open persons when you have no language barrier. They like to help foreigners besides.

General tips
When hitchhiking in Ukraine do not be surprised if you are occasionally asked for money from drivers. It is not often, however, but it occurs. Of course you can always tell the drivers that you don't have money and that you are hitchhiking. It could be easier for you to put some phrases to your conversations in a car which could let drivers know that you are hitchhiker. Truck-drivers always recognize hitchhikers – in that case Ukraine is not an exception.

The state of the roads are pretty dire in general, and the biggest problem is that the distances involved are usually pretty big (for example Lviv to Kyiv is around 550 km). It is allowed to hitchhike everywhere on the roadside, you just need to find the most lucky place.

Weather
In winter Ukraine can get very cold, for example in January 2006, it hit −35 °C, which makes hitchhiking very dangerous. The cost of train travel is very cheap – usually around one Euro for every 100 km (for overnight sleeping carriages), so bear that in mind when going from city to city. It might be hot in summer (up to +35°C), so don't forget to take a hat with you to protect yourself from lots of sunbathing.

Food
Of course you can get stuck easily on the highway next to a turn-off from the main road because of nightfall. But there is also nice night-traffic of trucks caused by warm weather from May to September. Usually, there are some gas stations near to such places and there some favorite and famous places for stops known by drivers – something like unofficial rest-stations (there are no official but a lot of unofficial ones). You can easily find something to eat and to drink there and at almost all gas-stations there are night-shops. You can eat in some road-restaurants, they may be not expensive for foreigners from countries like the EU states – you can probably have some nice dinner there for $7-10 (2008).

Crimes
Crimes related to hitch-hiking are not common in Ukraine. But a hitchhiker should avoid cars with drunken drivers or passengers. When you are a single girl it's better to find truck or a car with family for your safety. Avoid night-rides with “funny” drivers. It is also necessary to keep your money in a safe place or on credit cards, the same for mobile phones – shit happens everywhere in the world.
(http://hitchwiki.org/en/Ukraine)

Festival in Odessa for the International Hitchhiking Week.

On the occasion of the International Hitchhiking Week (first week of August), the European hitchhiker community has decided to organize a big festival in Odessa, Ukraine : The “project 789”.

On August 7th, 2009, hitchhikers from all over Europe (and the world) will meet up in Odessa, Ukraine after many days on the road for most.

All of them are hitchhiking. In facts, every year, thousands of people hitchhike all over the world. People from all backgrounds, a very diverse society indeed. In many countries, hitchhiking is still an "official" way of transportation. The hitchhiker community wants to show that sharing your car and exchanging stories with a hitchhiker can turn out to be a fantastic human experience in an increasingly individualistic world.

The aim of the festival is to spread awareness about hitchhiking. To give it a better image, to promote it as a way of transportation. To show that it is social and fun; and that it does indeed work. Even in an age of motorways and low-cost airlines. Moreover, in a background of global warming and economical crisis, hitchhiking is a sustainable solution. So, in order to reach a wide audience, the festival will be an official event, organized hand in hand with the local community and authority.

The hitchhiking community is very active. It maintains a permanent presence on the road and the web. Through global platforms like hitchwiki.org, digihitch.com or hitchbase.com; and a myriad of language specific platforms.

The festival will take place in Odessa, Ukraine, but the adventure will start on your doorstep! Ukraine is a very central country in Europe, in equal reach of the Ural mountains, the Atlantic coast, the Mediterranean beaches and the Nordic fjords. Odessa is a major and multicultural city on the shore of the Black sea. Last but not least, Ukraine is outside of Schengen space and has tolerant border policies that welcomes all European and most world citizen.

In Odessa, workshops and punctual events will be held. Many artists are joining in so you can expect an explosion of performances and talents. People that hitchhike a lot often learn useful and unusual skills. And they are willing to teach them. As much as possible the participants will reach out into the streets of the city through performances and activities.

Last year (08/08/08), for the first official hitchhiking week, the festival was hosted in Paris, right in front of the Eiffel tower (Champs de Mars). It gathered 150 hitchhikers from all around Europe and the world. Fabrice Renucci and Martin Boserup co-produced and co-directed "Paris 888", a feature documentary about four hitchhikers traveling to the 888 project from Saint James of Compostela, Turkey, Copenhagen and Barcelona.

For more information about the "789 Project", please visit: www.the789project.eu For hitchhiking information and tips, please visit: http://hitchwiki.org

789 – The road is mine!
 
 
Current Location: helsinki
Current Mood: restlessrestless